Archive for February 2011
Katkarapupasta
Vielä yksi Italia -postaus sitten saa riittää. 
Pääruoaksi teimme pastaa, koska allekirjoittaneella oli ollut monta viikkoa kauhea pastahimo. Sopiva ohje löytyi Jamie Oliverilta.
Katkarapupasta
- 3 tölkkiä kokonaisia säilyketomaatteja (Mutti)
- 3 rkl voita
- loraus oliiviöljyä
- 500 g kuorittuja katkiksia
- 2 valkosipulinkynttä
- 1 situunan kuori ja mehu
- n. 1/2 dl konjakkia
- 2 dl kermaa
- 500 g kuivattua tagliatelleä
- suolaa
- mustapippuria
Pane suolattu vesi kiehumaan pastaa varten.
Hienonna säilyketomaatit. Paista katkarapuja, valkosipulia, tomaatteja ja sitruunankuora voi-öljy seoksessa. Lisää sekaan konjakki ja kerma. Anna porista hiljalleen muutama minuutti ja mausta makusi mukaan suolalla, pippurilla ja sitruunamehulla.
Kiehauta pasta ohjeen mukaan ja kaada kastike pastan joukkoon. Tarjoa heti. Mums mums.
Antipasti
Piti tarkistaa wikipediasta onko se nyt antipasti vai antipasto, vai mikä se on. Olen valaistunut. Antipasti on antipaston monikko. Jo hehkutettu Italia -ilta (juu, näitä postauksia riittää vielä) startattiin tietysti ihanilla pienillä makupaloilla. Osa oli ostettu Herkun tiskistä ja osan valmistimme itse. Inspiraatiota resepteihin on haettu muun muassa Italian Food Forever -sivustolta.
Gorgonzola viikunat
- 8 tuoretta viikunaa
- n. 100 g gorgonzola juustoa
- n. 1 dl rouhittuja saksanpähkinöitä
- 2 rkl oliiviöljyä
- 1 rkl hunajaa
- 2 rkl tummaa balsamicoa
- 0,5 dl oliiviöljyä
Leikkaa viikunoihin ristiviillot hiukan yli puoleenväliin saakka alkaen kapeimmasta kohdasta. Muotoile juustosta kahdeksan pientä palleroa ja pyörittele niitä saksanpähkinärouheessa. Painele pähkinämurut juuston sisään. Paina juustopallerot viikunoiden sisään ja purista viikunoita hieman kiinni. Asettele viikunat uunivuokaan ja ripsottele päälle oliiviöljyä. Uunita grillivastuksen alla kunnes juusto on sulanut.
Sekoita keskenään hunaja, balsamico ja oliiviöljy ja valele viikunoita seoksella. Kahdeksan viikunaa riitti meillä hyvin kuudelle hegelle. Mikäli viikunat toimivat ainoina alkupaloina, varaisin niitä kaksi per syömäri ja tarjoaisin vihersalaatin kanssa. Yksinään viikunat olivat hyvin tuhteja, mutta yhdistettynä muihin antipastoihin, ne toimivat loistavasti.
Focaccia
- 3 dl vettä
- 25 g hiivaa
- 1/2 tl suolaa
- 1/2-1 dl oliiviöljyä
- n. 5 dl durum-vehnäjauhoja
- sormisuolaa (esim. Maldon)
- rosmariinia
Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää suola, öljy ja jauhot. Sekoita taikina tasaiseksi ja lisää vielä tarvittaessa jauhoja. Taikina saa kuitenkin jäädä löysäksi. Anna kohota vedottomassa paikassa noin puoli tuntia.
Voitele uunivuoka (n. puolikas uunipelti) oliiviöljyllä ja taputtele taikina vuokaan. Ripottele pinnalle sormisuolaa ja rosmariinia maun mukaan. Lorauta vielä hiukan oliiviöjyä pintaan ja paista 225 asteisessa uunissa noin 15 minuuttia. Paloittele sopivan kokoisiksi ja tarjoa lämpimänä. Focaccia jäi hieman litteäksi ja ensi kerralla voisi tehdä kaksinkertaisen taikinan. Ohje on bongattu Hellapoliisin sivuilta ja siinä sama taikinamäärä paineltiin uunipelille. Pellillä leivästä olisi kyllä tullut ihan lettu. Mistä johtui, sitä en tiedä. Olivatkohan kokit ottaneet jo liikaa ruoanlaittoviiniä?
Tiramisu
Aikaisemmassa postauksessa mainitsemani Italia -ilta huipentui tiramisuun, jota allekirjoittanut ei pystynyt maistamaan kuin lusikallisen, kun oli niin ähkyssä. Kuka käskee syödä ensiähkyt antipasteilla, toiset ähkyt pääruokapastalla ja vielä kolmannet edellisen postauksen panna cotalla. Neljänteen ähkyyn ei enää maharaukkani revennyt. Mutta mikä parasta, tiramisu on vielä paljon parempaa seuraavana päivänä, jolloin sitä mahtui minunkin napaani ihan kohtuullisesti. Yritin epätoivoisesti kaivaa kaapista kivaa tarjoiluastiaa misulle, mutta jouduin tyytymään tavalliseen Pyrexin uunivuokaan. Ehkä juuri siksi emme jaksaneet panostaa kovin paljoa tuotoksen kuvaamiseen ja kuva siis on mitä on. Luultavasti jo mainitulla triplaähkyllä oli myös osuutta asiaan. Ohje on napattu maku -lehden nettisivuilta.
Italialainen tiramisu
- 2 1/2 dl vahvaa kahvia
- 1/2 dl amaretto -likööriä
- 5 kananmunaa
- 500 g mascarponejuustoa
- 200 g savoiardikeksejä
- 1/4 dl kaakaojauhetta pinnalle
Keitä vahvaa kahvia ja sekoita siihen amaretto -likööri.
Erottele keltuaiset ja valkuaiset. Vatkaa valkuaiset pehmeäksi vaahdoksi. Vaahdota keltuaiset ja sokeri. Sekoita mascarpone keltuaisvaahtoon ja nostele valkuaisvaahto varovasti joukkoon.
Kasta yksitellen puolet kekseistä kahviin ja lado vuoan pohjalle sokeripuoli ylöspäin. Kaada puolet mascarponeseoksesta keksien päälle. Kasta loput keksit ja lado täytteen päälle. Kaada loput mascarponeseoksesta vuokaan. Siivilöi kaakao hunnuksi tiramisun pinnalle. Anna tekeytyä jääkaapissa parista tunnista vuorokauteen. Kuten sanottua, tiramisu vain paranee saadessaan kunnolla muhia. Ohjeesta riittää hyvin kahdeksalle hengelle.
Limoncello panna cotta
Laitoimme ystävien kanssa viikonloppuna ruokaa Italia -teemalla ja jälkiruoaksi (tai yhdeksi niistä) valikoitui lukuisten vaihtoehtojen joukosta limoncello panna cotta. Panna cotta sai kaverikseen hunaja-sokeriliemessä muhineita kumkvatteja, niitä rypäleen kokoisia oransseja sitrushedelmiä. Limoncello ja kumkvatit lisäsivät panna cottaan mukavasti kirpeyttä. Kumkvatit olivat minulle uusi tuttavuus ja olin ihmeissäni tämän pienen hedelmän suuresta siemenmäärästä. Osa kumkvattiviipaleista päätyikin biojätteisiin, koska niihin ei siementen jäljiltä jäänyt lainkaan hedelmälihaa. Joku viisaampi voisi kertoa, onko näissä palluroissa aina paljon siemeniä vai osuiko meidän kohdalle vain erityisen hedelmällisiä yksilöitä.
Limoncello panna cotta ja kumkvatit hunaja-sokeriliemessä
- 4,5 liivatelehteä
- 3,5 dl täysmaitoa
- 3,5 dl kuohukermaa
- 3 rkl sokeria
- 9 rkl limoncelloa
- noin 15 kumkvattia
- 1 dl sokeria
- tilkka vettä
- hunajaa
- 0,5 dl limoncelloa
Laita liivatteet pehmentymään runsaaseen kylmään veteen. Kuumenna maito, kerma ja sokeri kunnes seos kuplii. Sekoita limoncello hyvin nesteen joukkoon. Lisää pehmenneet liivatteet ja sekoita hyvin. Kaada seos kuuteen tarjoiluastiaan ja siirrä jääkaappiin muutamaksi tunniksi.
Kiehuta vesitilkkaa (noin 0,5-1 dl) ja sokeria kattilassa, kunnes seos on hieman paksua. Voit tarvittaessa lisätä sokeria. Sekoita sokeriliemi, hunaja ja limoncello keskenään. Viipaloi kumkvatit nesteen sekaan ja anna muhia kunnes panna cotta on hyytynyt.
Lusikoi kumkvatit ja haluamasi määrä sokerilientä panna cotan pinnalle ja nauti hyvässä (tai vähän huonommassa) seurassa. Satsista riittää kuudelle, kuten varmaan osasit jo päätellä tarjoiluastioiden määrästä.
Isot suklaamarengit
Paahtovanukkaiden jäljiltä minulla oli jääkaapissa 8 valkuaista, joille piti keksiä jotain käyttöä. No eipä tullut muuta mieleen kuin marengit. Tällaisia jättimarenkeja olen monesti nähnyt esimerkiksi kahviloissa, mutta ikinä en ole maistanut sillä olen luullut että nämä ovat läpeensä kovia ja kuivia. Väärässä olin. Ainakin tällä Glorian Ruoka&Viini-lehden nettisivuilta napatulla ohjeella jättimarengeista tuli tosi hyviä, rapea kuori ja sisus ihanan pehmeän tahmea.
80 g tummaa suklaata (~70% kaakaota)
8 valkuaista
3 dl erikoishienoa sokeria (Siro sokeria)
Lämmitä uuni 125 °C ja sulata suklaa mikrossa tai vesihauteessa. Mittaa sokeri ja valkuaiset kattilaan ja lämmitä miedolla lämmöllä välillä sekoitellen. Kokeile silloin tällöin seoksen lämpötilaa sormella. Kunnes lämpötila tuntuu kuumalta, kaada seos teräskulhoon (varmaan myös keraaminen tai superhyvin puhdistettu muovinenkin käy). Vatkaa hyvin tiiviiksi vaahdoksi.
Kääntele suklaa varovasti vaahdon joukkoon. Pari pyöräytystä riittää. Itse sekoitin ehkä hiukan liikaa. Aluksi näytti että suklaaraidat erottuvat kivasti, mutta paiston jälkeen marengit olivat melkein kokonaan ruskeita. Nostele isoja marenkipalloja leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Itse sain tästä määrästä 9 nyrkinkokoista kekoa. Paista 1,5-2 tuntia uunin keskitasolla kunnes marengit tuntuvat ulkoa kovilta ja irtoavat melko helposti paperista. Anna marenkien vielä kuivua jälkilämmössä puolisen tuntia.
Crème brûlée
Olin ollut niin kiltti, että Joulupukki toi minulle joululahjaksi creme brulee-setin eli tuollaiset pienet laakeat vuuat sekä tietysti sellaisen kaasutohottimen. On pitänyt jo pitkään testata uusia välineitä ja eilen vihdoin iski inspiraatio. Ei haitannut vaikka oli arki-ilta ja syöjiäkin vain kaksi. Jos haluaa tehdä paahtovanukasta, niin sitten sitä pitää tehdä.
Tämä oli ensimmäinen kerta kun tein kyseistä jälkkäriä. Eikä suoritus ollut ihan napakymppi. Maussa ei varsinaisesti ollut mitään vikaa, täytyy siis syyttää välineitä. No ei… Nappasin ohjeen Nigella Lawsonin (leivontaidolini!) nettisivuilta ja epäilen että ohjeessa mainittu ‘double cream’ ei olekaan kuohukermaa tai sitten brittiläinen kuohukerma on paksumpaa kuin suomalainen. Vanukas nimittäin jäi mielestäni liian löysäksi. Koostumus vastasi ehkä paksuhkoa vaniljakastiketta.
Netistä tosiaan löytyy pilvin pimein eri versioita tästä jälkkäristä. Useissa ohjeissa vanukas kypsennetään uunissa vesihauteessa. Tässä ohjeessa vanukas kypsennetään kattilassa ja sitten kaadetaan vuokiin asettumaan, joka mielestäni kuulosti helpommalta tavalta. Ehkä pitää seuraavaksi kokeilla uunikypsennystä. Pinnalle laitettavan sokerin määrän optimointikin osoittautui yllättävän hankalaksi. Aluksi sitä meni liikaa ja sitten liian vähän. Kuvassa jotain niiden väliltä, joka ei sekään ole täydellinen. Olisin halunnut kuoresta tummemman ja vähän paksumman. Yllättävän hankala näinkin yksinkertaiseksi jälkiruuaksi. Tai sitten vika on kokissa. Kerro jos sinulla on jokin hyväksi havaittu ohje!
6 annosta (6 pientä vuokaa tai 1 iso Ø ~20cm)
6 dl ‘double cream’ (=kuohukerma?)
1 vaniljatanko
8 kananmunan keltuaista
3 rkl sokeria
noin 6 rkl demerarasokeria
Laita vuuat pakastimeen kylmenemään. Laske tiskialtaaseen kylmää vettä siltä varalta että vaniljakastike uhkaa juoksettua. Jos seos uhkaa juoksettua laske kattila nopeasti kylmään veteen ja jatka vispausta. Saatat vielä pelastaa tekeleen.
Laita kerma ja halkaistu vaniljatanko kattilaan ja kuumenna lähelle kiehumispistettä. Älä kuitenkaan päästä kiehumaan. Erottele keltuaiset valkuaisista ja vatkaa kulhossa keltuaiset rikki sokerin kanssa. Kaada kerma-vaniljaseos samalla vatkaten keltuaisten joukkoon. Huuhtele ja kuivaa kattila ja kaada kastike takaisin kattilaan. Lämmitä kastiketta miedolla lämmöllä koko ajan sekoitellen. Noin 10 minuutissa kastike sakenee jolloin voit noukkia vaniljatangon pois ja kaataa kastikkeen kylmiin vuokiin. Laita vuuat jääkaappiin asettumaan. Ripottele vanukkaan pinnalle demerarasokeria ja ruskista se kaasupolttimen avulla. Varo ettei sokeri syty palamaan.
Karjalanpiirakat
Pääsimme ihastelemaan ystävän pienen pientä vauvaa ensimmäisen kerran ja halusin tietysti leipoa jotakin viemisiksi. Tein rotina-henkeen perinteisiä karjalanpiirakoita ja munavoita. Leivoin piirakoita ensimmäistä kertaa, mutta onnistuin mielestäni yllättävän hyvin. Opin kuitenkin ainakin sen, että piirakoita ei kannata tehdä kiireessä, koska jo pelkkä riisipuuron keittäminen vie lähes tunnin. Ohjeen nappasin Ulla Svenskin Lempileivonnaiset -kirjasta ja noudatinkin sitä melko orjallisesti.
Riisipiirakat
kuoritaikina
- 3 dl vettä
- 1 tl suolaa
- 30 g voita
- 1 1/2 dl vehnäjauhoja
- n. 6 dl ruisjauhoja
riisipuuro
- 4 dl vettä
- 4 dl puuroriisiä
- 2 l maitoa
- 100 g voita
- suolaa
Valmista ensin riisipuuro. Kiehauta vesi ja kaada puuroriisi joukkoon. Kun vesi on imeytynyt riiseihin, kaada maito joukkoon. Anna puuron kiehua hiljalleen silloin tällöin sekoittaen noin 40 minuuttia. Lisää lopuksi voi ja suola. Jäähdytä puuro ennen piirakoiden täyttämistä. Tästä puurosatsista riittää kaksinkertaisen kuoritaikinan täytteeksi. Minulla lisäksi puuron sakeutuminen sopivaksi kesti pidempään kuin 40 minuuttia, lähemmäs tunnin. Tähän kannattaa siis varautua.
Vaivaa kuoritaikinan ainekset keskenään sekaisin. Kuusi desiä jauhoja ei minulla riittänyt vaan käytin lähemmäksi seitsemän. Tarvittavaan jauhojen määrään vaikuttavat monet asiat kuten jauhojen koostumus ja ilman kosteus. Taikinaa kannattaa siis tunnustella ja lisätä tai vähentää tarvittaessa jauhojen määrää. Jauhoja kannattaakin lisätä vähitellen. Karjalanpiirakkataikinan tulisi olla melko jämäkkää ja helposti käsiteltävää.
Kauli taikina noin 1 mm:n ohueksi levyksi ja ota siitä halkaisijaltaan noin 10 cm pyörylöitä. Pyörylöitä voi vielä hieman kaulia suipommiksi. Laita jokaiselle pyörylälle noin ruokalusikallinen puuroa ja rypytä reunat täytteen päälle. Rypyttäminen tuntui aluksi ihan mahdottomalta, mutta muutaman testiversion jälkeen sekin alkoi sujumaan. Huomasin, että rypytys kannattaa aloittaa molempien puolien keskikohdasta. Reunoja ei kannattanut ensin taittaa täytteen päälle ja vasta sitten rypyttää vaan taittaminen ja rypyttäminen oli parasta hoitaa samalla kertaa.
Paista piirakoita uunin keskitasolla noin 300 asteessa tai, jos uunissa ei riitä hönkä, mahdollismman kuumassa. Meidän uunissa riittää teho vain 250 asteeseen, mutta hyviä ja rapsakoita (ainakin aivan tuoreena) tuntui tulevan näinkin. Piirakat ovat valmiita, kun riisipuuron pintaan ilmestyy ruskeita pilkkuja. Voitele kuumat piirakat voisulalla.
Ensikerralla taidan tehdä saman tien kaksinkertaisen annoksen. Tästä kuoritaikinamäärästä sai noin 40 pientä piirasta. Piirakoissa oli jonkin verran hommaa varsinkin, kun kauliminen ei ole lempilajini, mutta tulos oli vaivan arvoinen. Itsetehdyt piirakat ovat tuhannesti parempia kuin perusmarketin valmisversiot.