Archive for September 2011
Omenainen juustokakku
Olenkohan jo maininnut, että rakastan juustokakkuja. Jos en, niin nyt on korkea aika tuoda asia julki. Rrrrakastan juustokakkuja.
Koska omenakausi on parhaimmillaan, juustokakku suorastaan kiljuu omenoita kaverikseen. Törmäsin aivan ihanaan omenaisen juustokakun ohjeeseen Glorian ruoka ja viini lehdessä. Voin vakuuttaa, että resepti on kokeilemisen arvoinen. Tämä kakku taisi päästä top 10 kakku/leivoslistalleni. Tehtiin kakku yhteistuumin E:n kanssa. Mitä useampi kokki sen parempi kakku.
Karamelliomenoilla kruunattu juustokakku
Pohja
- 150 g kaurakeksejä
- 50 g voita
- 1 tl vaniljasokeria
Juustotäyte
- 400 g maustamatonta tuorejuustoa
- 2 dl sokeria
- 1/2 dl sitruunamehua
- 1 1/2 rkl vaniljasokeria
- 1/2 dl maissitärkkelystä
- 4 kananmunan keltuaista
- 4 kananmunan valkuaista
- 3 1/2 dl kuohukermaa
Karamellisoidut omenat
- 1 kg omenoita
- 100 g voita
- 1 dl fariinisokeria
Murskaa kaurakeksit jauhoksi ja sekoita joukkoon sulatettu voi sekä vaniljasokeri. Painele seos leivinpaperilla vuorattuun irtopohjavuokaan (ø 24 cm). Anna pohjan jähmettyä jääkaapissa täytteen valmistumisen ajan.
Sekoita sokeri, sitruunamehu, vaniljasokeri, maissitärkkelys ja keltuaiset notkistettuun tuorejuustoon. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Vaahdota myös kerma. Lisää vaahdot tuorejuustoseokseen varovasti nostellen. Kaada täyte pohjan päälle ja uunita 150 asteessa 60-75 minuuttia. Irrota kakku vuoasta vasta täysin jäähtyneenä.
Valmista kakun kruunaavat omenat vasta juuri ennen tarjoilua. Kuori omenat ja poista siemenkodat. Leikkaa omenat isohkoiksi lohkoiksi. Sulata voi ja fariinisokeri paistinpannussa. Kuumenna kunnes seos on kullanruskeaa. Lisää omenalohkot ja kypsennä muutama minuutti, kunnes omenat alkavat pehmetä, mutta säilyttävät kuitenkin purutuntuman. Asettele omenat juustokakulle ja lusikoi sokeriseos omenoiden päälle. Tarjoa heti vaikkapa vaniljajäätelön kera.
Paellaa muurikalla
Pääsimme kuin pääsimmekin vielä kokkaamaan muurikalla ennen talven tuloa. Olimme viime viikonloppuna mökillä fiilistelemässä alkavaa ruskaa ja haistelemassa syystunnelmia ja halusimme ehdottomasti kokkailla vielä jotain muurikalla. En ollut koskaan ennen tehyt paellaa, mutta halusin siitä huolimatta kokeilla onnistuisiko sen tekeminen muurikkapannulla. Mies pykäsi terassille sopivan tilapäiskeittiön minulle ja loistaville apukokeilleni. Kokkailu onnistui hienosti ulkona vielä syksyisessäkin säässä, vaikka hieman pelkäsimmekin ampiaisten invaasiota. Amppareita kun sai oll hätistelemässä pitkin päivää. Oneksemme aloitimme kokkailut sen verran myöhään, että pörriäiset olivat jo yöunilla. Paellasta tuli oikein hyvää ja ruoka maittoi hyvin päivän samoilun päätteeksi. Syksyinen mökkireissu oli ihanan rentouttava ja muurikkakin palveli uskollisesti.
Paellaohje löytyi Jensenin kiusaus -blogista. Tuttuun tapaan muokkailin reseptiä itselleni ja tilanteeseen sopivaksi. Meidän versiomme on alkuperäistä ohjetta hiukan lihaisampi. Chorizon lisäksi heitimme joukkoon edelliseltä illalta jääneitä tapasleikkeleitä, jotka toimivat paellassa erittäin hyvin. Tässä ohje, kuten itse sen toteutin.
Paella
- 3 broilerin rintafilettä
- noin 200 g chorizo-makkaraa
- 250 g raakoja jättikatkaravunpyrstöjä
- 200 g mustekalan renkaita
- noin 3 rkl oliiviöljyä
- 2 tomaattia
- 1 chilipalko
- 1 vihreä paprika
- 2 valkosipulinkynttä
- 1-2 sipulia
- noin 4 dl arborio-riisiä
- noin 1 tl kurkumaa
- noin 1 tl paprikajauhetta
- 2 dl valkoviiniä
- 5-7 dl kanalientä
- 1 ruukku persiljaa
Kuullota sipuleita oliiviöljyssä pari minuuttia ja heitä sekaan paloitellut broilerit. Paista kunnes broilerit ovat hiukan kypsyneet. Lisää joukkoon paloiteltu chorizo. Siirrä hetken kuluttua sipulit, broilerit ja chorizot pannun reunoille. Lisää pieneksi pilkottu paprika ja anna paistua hetken.
Kuullota riisejä hetki oliiviöljyssä, lisää paprika ja kurkuma sekä kuutioidut tomaatit ja chilit. Lisää sitten viiniä vähän kerrallaan siten, että riisi pysyy kosteana ja muurikka (tai muu pannu) ei lainehdi. Kun viini on haihtunut, lisää kanalientä samaan tapaan vähitellen. Siirrä broileri ja muut ainekset takaisin pannun keskiosaan riisien sekaan. Lisää myös (sulaneet) katkaravut ja mustekalarenkaat. Anna hautua reilu vartti. Leikkaa pinnalle persilja ja tarjoa heti. Slurps.
Kanalientä kannattaa varata runsaasti, sillä ainakin muurikalla paistellessa nestettä haituu yllättävällä tahdilla. Tarkoituksenamme oli puristaa joukkoon myös hiukan sitruunaa, mutta kamalassa nälässä se pääsi unohtumaan. Suosittelen siis lohkomaan sitruunaa paellan kaveriksi. Jokainen voi sitten puristaa annokseensa mehua oman maun mukaan. Myös aioli olisi voinut maistua paellan kaverina.
Jostain syystä en itse ole katkarapujen suurin ystävä. Olen yrittännyt antaa rapusille mahdollisuuden ja siksi olenkin valmistanut niitä monella tapaa. Koskaan en kuitenkaan erityisemmin niistä pidä. En myöskään tässä paellassa. Pohdimme tätä asiaa tyttöjen kesken mökillä ja tulimme siihen tulokseen, että katkarapu on parhaimmillaan pienenä ja kylmänä. Salaateissa ja skagenissa katkikset ovat loistavia, mutta kuumennettuna ja erityisesti suurikokoisina ne vaan eivät itselle maistu parhaalla mahdollisella tavalla. Olisko jollakulla loistavaa katkarapureseptiä, jota voisin vielä kokeilla ja muuttaa mieltäni?
Tässä vielä syysfiilistelyä mökiltä. Kiitos tuhannesti apukokeille ja muutoinkin loistavalle mökkiseuralle.
Whoopie pies
Männä viikolla taisi olla taas kesän (juu nyt on vielä kesä!) viimeinen piknik meidän osalta. Edes pieni sade ei haitannut ilotulitusten sm-kisojen ihailua eikä varsinkaan syömistä. Ruoka maistuu ulkona vielä paremmalta, jos on kylmä tai muuten kurja keli. Niin nytkin. Pohdin jälleen mikä olisi hyvä jälkkärileipomus piknikille mukaan otettavaksi. Päädyin tekemään pieniä whoopie pieseja. Reseptin bongasin Joy Of Baking sivuilta, muuttelin sitä tosin hiukan. Tässä ohje omilla muokkauksilla.
Whoopie pies
- 1 3/4 kuppia vehnäjauhoja
- 3/4 kuppia kaakaojauhetta
- 1 tl leivinjauhetta
- 1/4 tl ruokasoodaa
- 1/4 tl suolaa
- 170 g huoneenlämpöistä voita
- 3/4 kuppia sokeria
- 1 iso kananmuna
- 1 tl vaniljauutetta
- 60 ml creme fraichea
- 1/2 kuppia vahvaa kahvia
Sekoita keskenään jauhot, kaakao, leivinjauhe, ruokasooda ja suola. Vatkaa sokeri ja voi vaahdoksi. Lisää muna koko ajan vatkaten. Sekoita kahvi, creme fraiche ja vaniljauute keskenään pienessä kulhossa. Lisää vuorotellen kolmessa osassa kahviseos ja kuivat aineet voisokerivaahtoon. Pursota tai lusikoi pellille noin ruokalusikallisen kokoisia taikinapalluroita. Tasoita pallurat sileiksi kostutetuin sormin. Paista 190 asteessa noin 8 minuuttia. Anna jäähtyä ja aseta puolikkaan whoopien sileälle puolelle noin teelusikallinen täytettä ja aseta toinen whoopie päälle. Saat taikinasta parisenkymmentä valmista whoopie pieta, riippuen minkä kokoisia teet. Whoopiesit säilyvät hyvin jääkaapissa.
Vaniljatäyte
- 110 g voita
- n. 200 g tomusokeria
- 1 1/2 tl vaniljauutetta
- 1/2 kuppia vaahterasiirappia
Vatkaa voi ja tomusokeri tasaiseksi vaahdoksi. Lisää vaniljauute ja siirappi. Mikäli täyte vaikuttaa liian löysältä lisää vielä tomusokeria. Voit halutessasi värjätä täytteen elintarvikeväreillä.
Tässä vielä vähän ilotulitusfiiliksiä.
Muurikkalohi
Vielä ehtii kokkailla ulkona, vaikka syksy onkin tainnut saapua. Nämä kuvat ovat tosin heinäkuulta, jolloin ostimme mökille uuden muurikan. Perinteisten lettujen lisäksi muurikalla saa superhyvää pyttipannua. Lohikin kypsentyi mukavasti, vaikka tuuli meinasikin riepotella tulen pois pannun alta. Kun oli niin kova kiire kokkaamaan (ja syömään) ei ehditty pohtia parasta sijaitia muurikalle ja polttimelle. Ensi kerralla sitten.
Inspiraatio loheen ja lisäkkeeksi tehtyyn riisiin löytyi Sara LaFountainin Passion for Food -kirjasta. En tosin noudattanut reseptejä kovin tarkasti. Tässä minun versioni.
Chili-lohi muurikalla
- noin 600 g lohta
- 2 rkl soijakastiketta
- 2 tl raastettua inkivääriä
- 2 tl sweet chili -kastiketta
Sekoita soija, sweet chili ja inkivääri keskenään ja valele lohen pinnalle. Kypsennä muurikalla parikymmentä minuuttia ja valele välillä kastikkeella.
Jouduimme harmiksemme tyytymään kaupan tiskiltä ostettuun loheen, kun emme saaneet itse järvestä nousemaan. Mikähän siinä muuten on, että jokaisella mökkireissulla mies unohtaa kalavehkeensä kotiin ja pitää jälleen ostaa uudet? Onkohan tämä taktiikka saada lisää vehkeitä vai mistä on kyse?
Paistettu riisi
- noin 5 dl keitettyä tummaa riisiä
- 2 tl raastettua inkivääriä
- 2-3 rkl soijakastiketta
- 1 silputtu punasipuli
- 1 dl herneitä
- 1/2 dl silputtua korianteria
- 1 chilipalko
- 2 hienonnettua valkosipulin kynttä
- suolaa
- mustapippuria
Paista keitettyä riisiä muurikalla, lisää joukkoon valkosipuli ja inkivääri. Mausta seos soijalla. Anna paistua muutama minuutti. Lisää herneet, punasipuli, korianteri, chili ja mausteet. Kun ainekset ovat ehtineet lämmetä, on herkku valmis nautittavaksi.
Jälkkäriksi anoppi paistoi muurikkalettuja ja illalla valmistettiin vielä sitä pyttäriäkin. Toivottavasti muurikka pääsee vielä ulkoilemaan ennen kuin lehdet tippuvat puista.
Uusi tuleminen ja taas kuppikakkuja
Täällä ollaan taas. Päätimme uudistaa blogin ilmettä ja ryhtyä taas aktiivisiksi bloggareiksi näin syksyn alkajaisiksi. Kuppikakkuinnostukseni ei ota laantuakseen ja leivoin näitä kunniapaikalle päässeitä kakkusia rakkaan kummipoikani 2-vuotissynttäreille. Kaksiväriset kuppikakut ovat omena-kanelimuffinsseja vaniljakuorrutuksella. Vaniljakreemin ohje löytyykin jo aikaisemmasta postauksestani. Mustat kakut ovat sitruunamuffinsseja lakritsikuorrutteella. Myös sitruunamuffinssien ohje löytyy edellisestä linkistä.
Lakritsikuorrute
- 2 dl kuohukermaa
- parikymmentä lakritsi Alku-karkkia
Kiehauta kermaa ja pilkottuja karkkeja kunnes karkit ovat täysin liuenneet. Anna jäähtyä ja vatkaa kylmänä vaahdoksi. Jäähtyminen vie aikaa, joten kuorrute kannattaa laittaa alulle jo edellisenä päivänä.




















