Ylikypsien banaanien tuhoamisprojektina tein tällaisia muffinsseja ja hyviä tuli. Teen varmasti toistekin. Ohje on Nigellan sivuilta. Näitä voisi helposti tuunata lisäämällä taikinaan vaikka banaanikakusta tuttuja mausteita (inkivääriä, kanelia, neilikkaa), kardemummaa tai korvaa toffeemurut suklaarouheella. Nigella ei ollut laittanut mitään kuorrutetta, joka sekin on tietysti ok, mutta minä päätin tehdä vaniljaisen tuorejuustokuorrutteen. Nämä olisi muuten superhyviä talviretken päätteeksi minttukaakaon kanssa nautittuna!

noin 12 kpl (minä sain tästä määrästä 15 kpl)

3 ylikypsää banaania

125 ml öljyä

2 munaa

250 g vehnäjauhoja

100 g sokeria

0,5 tl ruokasoodaa

1 tl leivinjauhetta

150 g toffeemuruja (esim. Omar-karkkeja hienonnettuina)

Kuorrutus:

200 g maustamatonta tuorejuustoa

2 dl kuohukermaa

sokeria

vaniljasokeria

Lämmitä uuni 200 asteeseen ja laita muffinssipellin koloihin paperit. Muussaa banaanit sauvasekoittimella tai vaikka haarukalla. Jos käytät Omar-karkkeja, niin hienonna niitä veitsellä leikkuulaudalla hiukan. Riko munien rakenne pienessä kulhossa ja lisää sinne öljy. Sekoita kuivat aineet isommassa kulhossa ja kaada sinne muna-öljy-seos ja banaanit. Kääntele mukaan toffeemurut. Jaa muffinssivuokiin ja paista uunissa noin 15-20 minuuttia.  Anna jäähtyä.

Valmista kuorrutus. Vaahdota kerma ja notkista tuorejuustoa hieman ennen kuin lisäät sen kerman joukkoon (muuten jää kökköjä). Mausta sokerilla ja vaniljasokerilla. Lusikoi, tai jos haluat hienostella niin pursota, jäähtyneiden muffinssien päälle ja koristele.  

Eilen illalla iski mieletön pannukakkuhimo ja kaapistakin sattui löytymään jotakuinkin kaikki taikinaan vaadittavat ainekset, joten päästiin herkuttelemaan. Viimeksi pannareita tuli syötyä kesällä miamilaisessa hotellissa, jolloin pannukakut tarjoiltiin superhyvän banskupaistoksen ja siirapin kanssa. Koska kaapista löytyi omenoita, teimme pannareille omenapaistoksen, mutta sitä banaanihommaakin täytyy joskus kokeilla.

Pancakes

• 2,5 dl vehnäjauhoja
• vajaa 1 rkl leivinjauhetta
• 1/2 tl suolaa
• 0,5 dl sokeria
• 1 1/4 dl maitoa
• 1 dl kermaa
• 1 dl creme fraichea
• 1 kananmuna
• 1,5 rkl voita
• 1,5 rkl öljyä
• 1/2 rkl vanilja-aromia

Omenapaistos

• kolme omenaa
• noin 3 rkl voita
• noin 4 rkl sokeria

Sekoita pannukakkutaikinan kuivat aineet ja nesteet keskenään. Lisää tämän jälkeen kuivat aineet nesteeseen vähän kerrallaan. Sekoita hyvin ja anna tekeytyä hetki. Tee sillä aikaa omenapaistos.

Kuori ja pilko omenat lohkoiksi. Lisää kuumalle paistinpannulle voi ja sokeri ja anna porista hetki. Lisää sitten omenat ja anna muhia miedolla lämmöllä kunnes omenat ovat sopivan pehmeitä makuusi. Voit alkaa paistaa pannukakkuja, kun omenat muhivat.

Paista kauhallinen taikinaa miedolla lämmöllä ilman voita. Pannukakku on valmis käännettäväksi, kun pinnalle nousseet kuplat ovat puhjenneet. Pannu ei saa olla liian kuuma, tai kakut palavat helposti. Koska pannukakkujen on tarkoitus olla paksuja, vaatii kypsyminen miedon lämmön. Tarjoa pannukakut heti vaahterasiirapin ja omenapaistoksen kanssa.

Tällaista herkkua tuli tehtyä ennen joulua glögin kaveriksi, mutta kyllä tämä maistuu ympäri vuoden. Kuvassa tein mutakakut annosvuokiin, mutta olen testannut ohjetta myös isoon irtopohja vuokaan. Mielestäni annosvuokaversio onnistui paremmin. Tämä mutakakkuohje on muuten ihan superhelppo ja nopea (ja hyvä ). Parasta tässä on ehdottomasti suklaan (kaakaon)  ja mintun yhdistelmä, jota en voi vastustaa. Ohjeen bongasin Hembakat-lehdestä.

22-24cm vuoka tai annosvuuat, itse sain tästä määrästä 5kpl

100 g voita

2 dl sokeria

0,75 dl kaakaota

1 tl vaniljasokeria

2 dl vehnäjauhoja

2 isoa kananmunaa

100 g Marianne-rouhetta

(kuohukermaa, vaniljajätskiä…)

Sulata voi kattilassa. Anna hetki jäähtyä. Lisää sokeri, kaakao, vaniljasokeri ja vehnäjauhot ja sekoita. Lisää munat ja sekoita sileäksi. Jaa voideltuihin annosvuokiin tai yhteen isoon vuokaan. Paista uunissa 200 asteessa keskitasolla annosvuokia 5 minuuttia tai isoa vuokaa 10 minuuttia. Ota vuuat uunista ja ripottele Marianne-rouhe kakkujen päälle ja laita vielä pariksi minuutiksi uuniin. Tarjoa kermavaahdon tai vaniljajätskin kanssa.

Halusin valmistaa uudeksi vuodeksi viemisiä illan juhlien emännälle (ja koko juhlaväelle) ja päädyin tekemään rocky roadeja. Tapani mukaan homma lähti taas käsistä ja tein niitä hirveän kasan sekä valko- että maitosuklaasta. No ei se mitään, onneksi en tehnyt mitään laihdutuslupausta uuden vuoden kunniaksi. Tai tein, mutta sen kaatuminen oli selvää heti kun laitoin vesihauteen aluille.

Valkosuklaa rocky road

• valkosuklaata
• vaahtokarkkeja
• kuivattuja aprikooseja
• kuivattuja taateleita
• maissihiutaleita
• kanelia

Maitosuklaa rocky road

• maitosuklaata
• vaahtokarkkeja
• pistaasipähkinöitä
• kuivattuja karpaloita

Molemmat rocky roadit tehdään samalla periaatteella. Sulatetaan ensin haluttu määrä suklaata vesihauteessa tai omalla riskillä mikrossa. Pilkotaan muut ainekset halutun kokoisiksi ja heitetään sulaneen suklaan joukkoon. Valutetaan suklaamassa sopivan kokoiseen vuokaan (jonka voi kelmuttaa, jolloin suklaan saa helposti irti vuoasta) ja annetaan kovettua jääkaapissa muutaman tunnin, jonka jälkeen jähmettynyt suklaa leikataan kuutioiksi

Rocky roadehin voi laittaa suklaan lisäksi mitä mieli tekee. Vaahtokarkit taitavat kuitenkin kuulua aina asiaan. Itse tykkään suolaisen ja makean yhdistelmästä, joten esimerkiksi suolapähkinät, popcornit tai vaikka suolakeksit sopivat mielestäni joukkoon todella hyvin. Suklaata voi myös maustaa vaikka chilillä tai kuten tässä ohjeessa, kanelilla. Itse käytin suklaata noin 400 g ja laitoin muita aineksia sekaan kourallisen kutakin, mutta määriä voi vaihdella oman maun mukaan ja aina tulee yhtä hyvää ja yhtä lihottavaa.

Välillä iskee himo caesarsalaattiin. Onneksi sitä on helppo tehdä, mutta harmi, että se ei salaattiudestaan huolimatta ole kovin kevyt herkku. Voihan siitä jättää sen syntipukin eli kastikkeen poiskin, mutta eihän se sitten enää ole caesarsalaatti.

Caesarsalaatti

• Romainesalaattia
• Parmesanlastuja
• Jokiravun pyrstöjä
• Broilerisuikaleita
• ripaus suolaa ja pippuria
• Punasipulia
• Vaaleaa leipää

Kastike

• 1 keltuainen
• 4 anjovisfileetä
• 1 rkl sitruunamehua
• 1 rkl vettä
• 1 tl Dijon sinappia
• 2 valkosipulinkynttä
• 1 dl oliiviöljyä
• ripaus mustapippuria
• pari rkl parmesanraastetta

Kypsennä broilerisuikaleet pannulla pienessä öljytilkassa ja mausta suolalla ja pippurilla. Kuutioi vaalea leipä ja paahda rapeaksi ja kullanruskeaksi öljytyllä pannulla. Mausta suolalla.

Sekoita keskenään hienonnettu valkosipuli, möhjätty anjovis, sitruunamehu, sinappi, keltuainen, parmesanraaste ja vesi. Lisää öljy joukkoon ohuena nauhana koko ajan sekoittaen.

Huuhdo ja kuivaa salaatit ja revi kulhoon. Leikkaa punasipuli puolirenkaiksi ja heitä salaatin joukkoon. Lisää jäähtyneet broilerisuikaleet, ravun pyrstöt ja krutongit. Valuta päälle kastike ja sekoita muutaman kerran, jotta kastike pääsee leviämään koko salaattiin. Leikkaa parmesanista makusi mukaan lastuja salaatin päälle. Punasipuli ei taida kuulua aitoon caesarsalaattiin, joten sen voi jättää halutessaan pois.

p.s. Rakas joulupukki, olen ollut kiltisti ja toivoisin joululahjaksi salaattilingon.

Kun ilmat viilenevät, alkaa mieli tehdä tuhtia ja lämmintä ruokaa. Minun mielessäni sipulikeittoon liittyy ulkona uliseva tuuli ja paukkupakkaset. Keittokulhon kanssa voi käpertyä kynttilän valossa peiton alle lämmittelemään. Kun jokin aika sitten tein ja myös söin oikeaa (ei siis pussista) sipulikeittoa ihka ensimmäistä kertaa, ei vielä kelit aivan kohdanneet mielikuvieni kanssa, mutta kohtahan nekin ilmat ovat edessä.

Koska söin sipulikeittoa ensimmäistä kertaa en oikein tiennyt miltä keiton pitäisi maistua, mutta mielestäni tulos oli hyvä. Keitto oli todella maukas ja tuoksukin oli herkullinen. Suolaa tosin oli aivan liikaa, mikä hieman heikensi makuelämystä. Keittoa ei sen suolaisuuden vuoksi voinut syödä kovin paljoa. Suolaisuus johtui varmasti käyttämistäni kasvisliemikuutioista, jotka taisivat olla runsassuolaisia versioita. Ensi kerralla tähän täytyy kiinnittää erityisesti huomiota. Näin pääsi tällä kertaa käymään, koska unohdin täysin ostaa kaupasta kasvislientä tai fondia ja jouduin tyytymään mökiltä sattumalta löytyneisiin kuutioihin. Yritin tietysti maistella keittoa ja lisäillä suolaa makuni mukaan, mutta keiton poristessa ja maun tiivistyessä suolaisuus nousi esiin todella voimakkaasti. No mutta, suolaisuudesta huolimatta, ohjeella tulee hyvää soppaa. Olen yhdistellyt ohjeeseen useampaa googlailemalla löytynyttä ohjetta. Kaikki määrät ovat summittaisia, joten soveltamisen varaa on.

Ranskalainen sipulikeitto

• 500-700 g sipulia
• 4 valkosipulinkynttä
• 3 rkl voita
• 1 rkl öljyä
• 1 tl suolaa
• 1 tl sokeria
• 1-1,5 l kasvislientä
• 1 dl kuivaa valkoviiniä
• 3 rkl vehnäjauhoja
• mustapippuria
• muutama viipale vaaleaa leipää
• 2 dl raastettua gruyerejuustoa

Leikkaa sipulit puolirenkaiksi ja murskaa valkosipulit. Sulata voi kattilassa öljyn kanssa. Kuullota sipuleita, laita kansi päälle ja anna hautua miedolla lämmöllä noin 15 minuuttia. Lisää vähän lämpöä, mausta sipulit sokerilla ja suolalla ja anna hautua kannen alla 30-40 minuuttia usein sekoittaen, kunnes sipulit ovat kullanruskeita. Ripottele jauhot sipulien päälle ja sekoita muutama minuutti. Ota kattila liedeltä ja lisää kiehuva kasvisliemi, viini ja mausteet sipuliseokseen. Keittele taas kansi hieman raollaan puolisen tuntia.

Annostele keitto uuninkestäviin kulhoihin ja asettele keiton pinnalle pala tai kaksi paahdettua vaaleaa leipää. Ripottele leipien päälle runsaasti juustoraastetta ja laita kulhot uuniin. Anna juuston gratinoitua ja ota keittokulhot uunista. Juusto saa olla hieman ruskistunut pinnalta (tosin kuin kuvassa). Me emme taaskaan malttaneet odottaa vaan kävimme kimppuun heti, kun juusto oli sulanut.

Eli keikautettu omenatorttu. Tällä kertaa siskokset leipoivat yhteistuumin. Molempien on pitänyt jo monta kertaa tehdä tätä torttua. Itselläni se on monesti kaatunut siihen ettei ole ollut uunissa sulamatonta paistinpannua. Onneksi sisko-kullaltani sellainen löytyy.

Lopputuloksesta tuli oikein hyvää (nams!), vaikka oli kaksi kokkia hämmentämässä. Ohje löytyi Hesarin sivuilta.

Taikina:

• 2 1/2 dl vehnäjauhoja
• 1 tl sokeria
• 75 g voita
• 1/2 dl vettä

Täyte:

• 6–7 omenaa (Granny smith)
• 75 g voita
• 1 dl sokeria
• ripaus kanelia

Lisää vesi ja sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Laita taikinapallo kelmuun ja anna sen levätä jääkaapissa vähintään puoli tuntia. Kuori omenat, poista siemenkodat. Halkaise omenat neljään osaan.

Valitse halkaisijaltaan noin 22 sentin vuoka, jossa on muutaman sentin reuna. Vuoan pitää olla lieden- ja uuninkestävä. Soveltuvia ovat paksupohjaiset teräsvuoat tai valurautapannut, joissa myös kahvat kestävät uunin.Laita vuokaan tai pannuun voi ja 3/4 dl sokeria. Anna sulaa. Pidä miedolla lämmöllä ja sekoittele, kunnes seos on muuttunut vaalean kinuskin väriseksi.

Ota vuoka hetkeksi liedeltä ja lado omenat kinuskin päälle. Asettele palat kyljelleen tiukasti lomittain. Jos niiden väliin jää koloja, paikkaa ne pienemmillä omenapaloilla.Nosta vuoka takaisin liedelle ja pidä miedolla lämmöllä noin 15 minuuttia. Kinuski kuplii omenoiden välissä ja omenat hieman pehmenevät.

Ota vuoka liedeltä. Ripottele loput sokerista omenoiden päälle. Voit laittaa mausteeksi ripauksen kanelia. Kauli taikina hieman vuokaa suuremmaksi ympyräksi. Nosta taikina vuoan päälle, painele taikinan reunat omenoiden ja vuoan reunan väliin. Pistele taikinaan haarukalla muutama reikä.Nosta vuoka 200-asteiseen uuniin. Paista 25–30 minuuttia, eli kunnes taikinapinta on saanut kauniin ruskean värin.

Anna kypsän piirakan vetäytyä 10–15 minuuttia ennen tarjoamista. Vedä veitsellä vuoan reunat, jotta piirakka lähtee hyvin irti. Kumoa piirakka tarjoiluvadille. Tarjoa lämpimänä esimerkiksi vaniljajäätelön kera.

Pääsin punajuurivarkaisiin anopin juurespenkkiin viimeisimmällä mökkireissulla. Punajuurten lisäksi sain saaliiksi muutamia porkkanoita. Aloin heti punajuuret nähtyäni suunnitella borssikeiton tekoa. Löysin sopivalta vaikuttavan ohjeen hesarin sivuilta ja sovelsin siitä itselle sopivan version.

Borssikeitto

• 400 g punajuuria (raakoja)
• 2 sipulia
• 2 porkkanaa
• 200 g valkokaalia
• 2 rkl voita
• 2 l lihalientä
• 1 rkl punaviinietikkaa
• ripaus suolaa
• ripaus pippuria
• tuoretta timjamia
• tuoretta rakuunaa
• tuoretta persiljaa
• 1 pkt pekonia

Pese, kuori ja pilko juurekset pieniksi suikaleiksi. Suikaloi myös kaali ja silppua sipuli. Sulata voi suuressa kattilassa ja kuullota kasviksia hetki. Älä kuitenkaan ruskista. Kaada lihaliemi kasvisten päälle ja anna hautua puolisen tuntia.

Pilko pekoni ja paista rapeaksi. Lisää keiton joukkoon. Mausta keitto makusi mukaan suolalla, pippurilla, etikalla ja yrteillä. Anna keiton muhia vielä hetki. Tarjoa smetanan ja ruisleivän kera.

Olenkohan jo maininnut, että rakastan juustokakkuja. Jos en, niin nyt on korkea aika tuoda asia julki. Rrrrakastan juustokakkuja. Koska omenakausi on parhaimmillaan, juustokakku suorastaan kiljuu omenoita kaverikseen. Törmäsin aivan ihanaan omenaisen juustokakun ohjeeseen Glorian ruoka ja viini lehdessä. Voin vakuuttaa, että resepti on kokeilemisen arvoinen. Tämä kakku taisi päästä top 10 kakku/leivoslistalleni. Tehtiin kakku yhteistuumin E:n kanssa. Mitä useampi kokki sen parempi kakku.

Karamelliomenoilla kruunattu juustokakku

Pohja

• 150 g kaurakeksejä
• 50 g voita
• 1 tl vaniljasokeria

Juustotäyte

• 400 g maustamatonta tuorejuustoa
• 2 dl sokeria
• 1/2 dl sitruunamehua
• 1 1/2 rkl vaniljasokeria
• 1/2 dl maissitärkkelystä
• 4 kananmunan keltuaista
• 4 kananmunan valkuaista
• 3 1/2 dl kuohukermaa

Karamellisoidut omenat

• 1 kg omenoita
• 100 g voita
• 1 dl fariinisokeria

Murskaa kaurakeksit jauhoksi ja sekoita joukkoon sulatettu voi sekä vaniljasokeri. Painele seos leivinpaperilla vuorattuun irtopohjavuokaan (ø 24 cm). Anna pohjan jähmettyä jääkaapissa täytteen valmistumisen ajan.

Sekoita sokeri, sitruunamehu, vaniljasokeri, maissitärkkelys ja keltuaiset notkistettuun tuorejuustoon. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Vaahdota myös kerma. Lisää vaahdot tuorejuustoseokseen varovasti nostellen. Kaada täyte pohjan päälle ja uunita 150 asteessa 60-75 minuuttia. Irrota kakku vuoasta vasta täysin jäähtyneenä.

Valmista kakun kruunaavat omenat vasta juuri ennen tarjoilua. Kuori omenat ja poista siemenkodat. Leikkaa omenat isohkoiksi lohkoiksi. Sulata voi ja fariinisokeri paistinpannussa. Kuumenna kunnes seos on kullanruskeaa. Lisää omenalohkot ja kypsennä muutama minuutti, kunnes omenat alkavat pehmetä, mutta säilyttävät kuitenkin purutuntuman. Asettele omenat juustokakulle ja lusikoi sokeriseos omenoiden päälle. Tarjoa heti vaikkapa vaniljajäätelön kera.

Pääsimme kuin pääsimmekin vielä kokkaamaan muurikalla ennen talven tuloa. Olimme viime viikonloppuna mökillä fiilistelemässä alkavaa ruskaa ja haistelemassa syystunnelmia ja halusimme ehdottomasti kokkailla vielä jotain muurikalla. En ollut koskaan ennen tehyt paellaa, mutta halusin siitä huolimatta kokeilla onnistuisiko sen tekeminen muurikkapannulla. Mies pykäsi terassille sopivan tilapäiskeittiön minulle ja loistaville apukokeilleni. Kokkailu onnistui hienosti ulkona vielä syksyisessäkin säässä, vaikka hieman pelkäsimmekin ampiaisten invaasiota. Amppareita kun sai oll hätistelemässä pitkin päivää. Oneksemme aloitimme kokkailut sen verran myöhään, että pörriäiset olivat jo yöunilla. Paellasta tuli oikein hyvää ja ruoka maittoi hyvin päivän samoilun päätteeksi. Syksyinen mökkireissu oli ihanan rentouttava ja muurikkakin palveli uskollisesti.

Paellaohje löytyi Jensenin kiusaus -blogista. Tuttuun tapaan muokkailin reseptiä itselleni ja tilanteeseen sopivaksi. Meidän versiomme on alkuperäistä ohjetta hiukan lihaisampi. Chorizon lisäksi heitimme joukkoon edelliseltä illalta jääneitä tapasleikkeleitä, jotka toimivat paellassa erittäin hyvin. Tässä ohje, kuten itse sen toteutin.

Paella

• 3 broilerin rintafilettä
• noin 200 g chorizo-makkaraa
• 250 g raakoja jättikatkaravunpyrstöjä
• 200 g mustekalan renkaita
• noin 3 rkl oliiviöljyä
• 2 tomaattia
• 1 chilipalko
• 1 vihreä paprika
• 2 valkosipulinkynttä
• 1-2 sipulia
• noin 4 dl arborio-riisiä
• noin 1 tl kurkumaa
• noin 1 tl paprikajauhetta
• 2 dl valkoviiniä
• 5-7 dl kanalientä
• 1 ruukku persiljaa

Kuullota sipuleita oliiviöljyssä pari minuuttia ja heitä sekaan paloitellut broilerit. Paista kunnes broilerit ovat hiukan kypsyneet. Lisää joukkoon paloiteltu chorizo. Siirrä hetken kuluttua sipulit, broilerit ja chorizot pannun reunoille. Lisää pieneksi pilkottu paprika ja anna paistua hetken.

Kuullota riisejä hetki oliiviöljyssä, lisää paprika ja kurkuma sekä kuutioidut tomaatit ja chilit. Lisää sitten viiniä vähän kerrallaan siten, että riisi pysyy kosteana ja muurikka (tai muu pannu) ei lainehdi. Kun viini on haihtunut, lisää kanalientä samaan tapaan vähitellen. Siirrä broileri ja muut ainekset takaisin pannun keskiosaan riisien sekaan. Lisää myös (sulaneet) katkaravut ja mustekalarenkaat. Anna hautua reilu vartti. Leikkaa pinnalle persilja ja tarjoa heti. Slurps.

Kanalientä kannattaa varata runsaasti, sillä ainakin muurikalla paistellessa nestettä haituu yllättävällä tahdilla. Tarkoituksenamme oli puristaa joukkoon myös hiukan sitruunaa, mutta kamalassa nälässä se pääsi unohtumaan. Suosittelen siis lohkomaan sitruunaa paellan kaveriksi. Jokainen voi sitten puristaa annokseensa mehua oman maun mukaan. Myös aioli olisi voinut maistua paellan kaverina.

Jostain syystä en itse ole katkarapujen suurin ystävä. Olen yrittännyt antaa rapusille mahdollisuuden ja siksi olenkin valmistanut niitä monella tapaa. Koskaan en kuitenkaan erityisemmin niistä pidä. En myöskään tässä paellassa. Pohdimme tätä asiaa tyttöjen kesken mökillä ja tulimme siihen tulokseen, että katkarapu on parhaimmillaan pienenä ja kylmänä. Salaateissa ja skagenissa katkikset ovat loistavia, mutta kuumennettuna ja erityisesti suurikokoisina ne vaan eivät itselle maistu parhaalla mahdollisella tavalla. Olisko jollakulla loistavaa katkarapureseptiä, jota voisin vielä kokeilla ja muuttaa mieltäni?

Tässä vielä syysfiilistelyä mökiltä. Kiitos tuhannesti apukokeille ja muutoinkin loistavalle mökkiseuralle.